3. Deltawerken

3.1 Delta-komissio

The Deltaworks
Video: The Deltaworks
Delta-komissio perustettiin kaksikymmentä päivää Pohjanmeren tulvan jälkeen 21. helmikuuta 1953. Tämä komissio antoi neuvoja turvallisuuden lisäämiseksi. Tämä oli haastava tehtävä, sillä Nieuwe Waterweg ja Westerschelde täytyi pitää avoinna Rotterdamin ja Antwerpenin satamien taloudellisten intressien vuoksi. Lopulta 18. lokakuuta 1955 Delta-komissio antoi viisi ohjetta, jotka johtivat Delta-suunnitelman syntymiseen. Suunnitelmaa toteutettaisiin 25 vuotta, jona aikana kulujen arvioitiin olevan 1,5 ja 2 miljardin Hollannin guldenin välillä (n. 680-900 miljoonaa euroa). Patorakentamisen korkean laadun varmistamiseksi Delta-laki hyväksyttiin vuonna 1959.

Koska suunnitelman erillisiä osia ei kuitenkaan voitu toteuttaa samanaikaisesti, Vesistöjen ja Julkisten Töiden Osasto päätti sen vuoksi edetä loogisessa järjestyksessä: pienemmästä suurempaan ja yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan. Vesistöjen ja Julkisten Töiden Osasto otti myös huomioon, että suoja myrskyjen aiheuttamia tulvia vastaan täytyisi saavuttaa niin nopeasti kuin mahdollista.

3.2 Padot

3.2.1 Caisson-elementit

So-called Phoenix Caissons are dragged to their destination "Veerse Gat" where they will be lowered to form parts of the dam.
Video: Caissons Veerse Gat finished
Patojen rakentaminen uomiin oli äärimmäisen ongelmallista nopeasti virtaavan veden vuoksi. Hiekka ja kivet, joiden oli tarkoitus muodostaa pato, huuhtoutuivat pois. Näin ollen uusi tekniikka jouduttiin kehittämään: niinsanotut Caisson-elementit. Ne ovat elementtirakenteisia onttoja betonilaatikkoja, jotka voidaan asentaa uomaan aivan toisiinsa kiinni ja näin muodostaa pato. Kuljetuksen ajaksi elementti tukittiin väliaikaisesti puisilla lankuilla. Määränpäässä elementit upotettiin ja lankut poistettiin. Näin elementit päätyivät toistensa viereen ja tulivat osaksi pysyvää rakennetta. Alun perin padolla oli avoin rakenne, jonka ansiosta lasku- ja nousuvesi pääsivät virtaamaan lähes esteettä onttojen elementtien läpi. Asennuksen jälkeen elementit täytettiin hiekalla ja soralla. Tämän jälkeen elementtejä tuettiin vielä lisää kivillä ja hiekalla, minkä jälkeen patojen luukut suljettiin. Sulkemalla luukut merenlahti tukittiin kerralla kokonaan ja pato voitiin viimeistellä. Veersegatdam ja osia Grevelingendamista, Volkerakdamista ja Brouwersdamista rakennettiin tätä tekniikkaa käyttäen.

3.2.2 Köysirata

Constructing the final 2 parts of the dam by creating a static dam between the Sluice-complex and the
Video: Final fase Haringvliet
Joissakin osissa patoja Caisson-elementit eivät olleet paras tapa uoman sulkemiseen. Siksi käytettiin vallankumouksellista tekniikkaa. Köysiradan avulla suuria, noin 2,5 tonnin painoisia betonilohkareita pudotettiin veteen. Tätä varten rakennettiin vaunu, joka pystyi kantamaan kerralla 15 tonnia materiaalia. Betonilohkareet roikkuivat pihdeissä vaunun alla. Sen jälkeen kun valtavat betonilohkareet oli pudotettu mereen, pato täytettiin hiekalla, jolloin vesi ei enää pystynyt virtaamaan sen lävitse. Tätä tekniikkaa hyödynnettiin Grevelingendamin, Haringvlietdamin ja Brouwersdamin rakentamisessa.

3.3 Suolaisesta makeaan

Aiemmin vapaasti virrannut merivesi oli nyt suljettu patojen taakse. Vuorovesi katosi ja suolainen merivesi muuttui makeaksi. Tällä kaikella oli merkittäviä seurauksia luonnolle. Suolaisen veden kalat ja kasvit kuolivat ja linnut muuttivat pois. Tietyt alueet maasta, jotka ennen olivat olleet aina veden alla olivat nyt kuivia. Toiset alueet, jotka ennen kuivuivat laskuveden aikana olivat nyt jatkuvasti veden vallassa.

3.4 Oosterscheldedamista tulee sulku

Storm Surge Barrier in action!
Stormsurgebarrier
Alunperin suunniteltiin myös Oosterschelden patoamista. Tämän seurauksena padon taakse jäänyt vesi olisi hitaasti muuttunut makeaksi vedeksi. Ihmiset nousivat kuitenkin nopeasti vastustamaan tätä luonnonjärjestykseen sekaantumista. Oosterschelden ainutlaatuisesta suolavesiympäristöstä oli tulossa turvallisuussäännösten seuraava uhri. Vuonna 1976 päädyttiin vaihtoehtoiseen ratkaisuun: Oosterscheldedamista tulisi portti, jonka luukut suljettaisiin vain äärimmäisten sääolosuhteiden aikana. Näin ainutlaatuinen suolaisen veden ympäristö, simpukoiden ja ostereiden elinolosuhteet sekä vuorovesi säilyisivät ennallaan. Kokonaispituudeltaan kolmen kilometrin mittainen sulku koostuisi 65 betonielementtipilarista, joiden varaan 62 teräsluukkua asennettaisiin.

Maaperä, jolle portti oli alun perin tarkoitus asentaa oli kuitenkin liian heikkoa. Maaperän vahvistamiseksi suoritettiin lukuisia toimenpiteitä, kuten esimerkiksi soratäytteisten synteettisten mattojen asentaminen alueille, joille pilarit pystytettäisiin.

Water flows back into the North-Sea
Storm Surge Barrier Oosterschelde
Pilarit olivat padon tärkeimmät osat. Jokainen pilari on korkeudeltaan 30,25 ja 38,75 metrin välillä ja painaa 18 000 tonnia. Pilareiden asentaminen oli tarkkuustyötä, joka voitiin suorittaan vain virtauksen ollessa pienimmillään, toisin sanoen vuoroveden vaihtuessa. Pilareita korotettiin osilla, joiden väliin luukut lopulta asennettaisiin.

Oosterscheldekeringistä tuli suurin sulku maailmassa. Sulun kustannukset olivat merkittävästi korkeammat kuin vastaavan kokoisen padon: sulun rakentamiseen kului yhteensä 2,5 miljardia euroa. Kuningatar Beatrix avasi Oosterscheldekeringin juhlallisesti 4. lokakuuta 1986.

3.5 Measlantkering

Closed Maeslantkering seen from the sky
Maeslantkering
Aluksi ihmiset uskoivat, että Oosterscheldekeringin valmistuttua Deltawerken olisi valmis. Tulvavallien vahvistaminen Nieuwe Waterwegin varrella ei kuitenkaan suojellut riittävästi ympäröiviä alueita Rotterdam mukaan lukien. Siksi Vesistöjen ja Julkisten Töiden ministeriö organisoi sulun rakennuskilpailun. Tämä sulku asennettaisiin Nieuwe Waterwegiin. Koska tämä vesitie on pääreitti Rotterdamin satamaan, sulku ei saisi tukkia laivareittiä, ja vain poikkeuksellisissa tilanteissa sulku suljettaisiin. Voittanut suunnitelma koostui kahdesta kaarevasta teräsovesta, jotka upotettaisiin kynnykseen vesireitin pohjassa. Maailman suurimmat patorakennelmaan kuuluvat liikkuvat osat löytyvät Maeslantkeringistä; kumpikin sulun ovista on 240 metriä pitkiä. Normaalien sääolojen vallitessa ovet ovat täysin auki. Näin laivat pääsevät Rotterdamin satamaan hankaluuksitta. Hyökyaallon lähestyessä ovet suljetaan. Nieuwe Waterwegin sulun viralliset avajaiset olivat lauantaina 10. toukokuuta 1997 Hoek van Hollandissa. Tämän sulun ansiosta miljoona ihmistä on turvassa mereltä.

Philips Dam - Krammer SluizenZandkreek DamMaeslant Kering
Oosterschelde KeringVeersegat DamHaringvlietsluizen

3.6 Deltawerkenin merkitys

Lopulta Deltawerken saatiin valmiiksi. Massiivinen projekti kuitenkin maksoi enemmän kuin arvioidut 680-900 miljoonaa euroa. Kaiken kaikkiaan Deltawerkenin kustannukset nousivat lähes viiteen miljardiin euroon. Deltawerkenillä on useita etuja sen lisäksi, että mereltä suojaavien tulvavallien kokonaispituus lyheni yhteensä 700 kilometrillä. Ensinnäkin makean veden saatavuutta maatalouden tarpeisiin voidaan säädellä paljon entistä paremmin. Lisäksi veden hallinta yleensäkin suistoalueella on parantunut. Deltawerkenin valmistuminen on hyödyttänyt liikkuvuutta ja sisävesistöjä. Viimeiseksi, Deltawerken hyödytti talouden, virkistystoiminnan ja luonnonsuojelun kehitystä. Joitakin luontoalueita vahingoitettiin peruuttamattomasti kun taas toisilla alueilla luonnon tila on säilynyt ennallaan tai jopa parantunut.

Deltawerken on globaali malli teknologisesta kehityksestä, jossa ihmisten turvallisuus ja luonto ovat keskeisessä asemassa. Näin ollen Alankomaat on laajentanut näkemystään turvallisuudesta ja vedestä. Deltawerken muodostaa ainutlaatuisen kompromissin turvallisuuden, talouden, virkistystoiminnan ja luonnon välillä.

Kaikesta huolimatta Deltawerkenin saavutukset eivät tuo helpotusta vedenhallinnan pohdiskelulle Alankomaissa. Maalla on edessään uusia haasteita. Ilmastonmuutos vaatii perustavanlaatuista vastausta pysyvän elinkelpoisuuden varmistavaan suunnitteluun tulevia sukupolvia varten. Myöskin kuivattujen maa-alueiden muuttuminen suolapitoisiksi, maan vajoaminen ja vaatimukset veden laadusta ja ekologiasta kaipaavat uusia toimenpiteitä. Vastatakseen näihin haasteisiin vastuullisesti Alankomaat aikookin tulevaisuudessa investoida sosiaalisesti hyväksyttävin kuluin kestävään suistojärjestelmään.