2. Pohjanmeren tulva 1953
Yöllä 1. helmikuuta 1953 nousuveden ja samaan aikaan Pohjanmerellä riehuneen luoteismyrskyn yhdistelmä johtivat merkittävään luonnonkatastrofiin, jonka vaikutukset näkyivät Iso-Britanniassa, Belgiassa ja Alankomaissa. Kaikkiaan 2167 ihmistä menehtyi, joista 1835 Alankomaissa. Tällä luonnonkatastrofilla on ollut suuri vaikutus siihen, miten Alankomaat suojautuu mereltä nykyään ja tulevaisuudessa.
2.1 Suojat, tulvavallit ja polderit
Aiemmin tulvia esiintyi Alankomaissa paljon säännöllisemmin. Seurauksena joskus tuhansiakin ihmisiä kuoli.
Suojautuakseen mereltä ihmiset alkoivat rakentaa pakopaikoiksi keinotekoisten kumpuja, joita kutsuttiin nimillä ’vlietbergen’ tai ’terpen’. Kumpujen koon kasvaessa pieniä kyliä perustettiin niiden laelle. Kylien yhdistämiseksi ihmiset rakensivat pieniä tulvavalleja niiden välille, mikä myöhemmin muodosti poldereita. Tulvavallien rakentamisen ja tuulimyllyjen voimalla kuivattujen poldereiden ansiosta Alankomaat kasvoi suuremmaksi pala palalta.
2.2 Heikentyneet tulvavallit
Jo ennen vuoden 1953 Pohjanmeren tulvaa oli käynyt selväksi että tulvavallit eivät olleet tarpeeksi suuria pitääkseen poissa korkealle nousevia vesiä. Tulvavallien kokonaispituus oli liian suuri ja ne olivat heikentyneet sekä kunnossapidon puutteen että Toisen Maailmansodan tuhojen vuoksi. Suunnitelma tulvavallien rakenteellisesta parantamisesta ja rannikkolinjan lyhentämisestä eteni työläästi ja siksi vain muutamia pienempiä projekteja saatiin toteutettua. Tammikuun 1953 loppuun mennessä Delta-komissio esitteli ensimmäisen raportin, jossa dokumentoitiin suunnitelmat suurempien merenlahtien erottamisesta vedeltä suojautumisen vuoksi. Kuitenkin vain muutamaa päivää myöhemmin väistämätön tapahtui.
2.3 Tulvan meteorologiset syyt
Suistoalueen useiden tulvavallien heikko kunto kävi tuskallisen selväksi helmikuun ensimmäisen päivän aamuna 1953. 30. tammikuuta Islannin eteläpuolella kehittyi myrskyrintama takanaan valtava matalapaine. Se lähestyi Alankomaita luoteesta ja pakotti vesimassoja edellään Englannin kanaalin suuntaan. Tämä kapea väylä toimi suppilona antaen vedelle entistä enemmän voimaa merenpinnan vähitellen noustessa. Tilanne paheni vielä entisestään Skotlannin reunamilla muodostuneen hurrikaanin vaikutuksesta. Alankomaissa vesi alkoi virrata paikoitellen tulvavallien ylitse jo nyt. Yöllä 31. tammikuuta myrsky voimistui
Pohjanmeren yläpuolella, ja rannikkoseuduilla tuulen nopeudet saavuttivat jopa 10 Boforia. Lisäksi myrsky osui samaan aikaan auringon ja kuun yhteisvaikutuksen vuoksi paljon tavallista korkeamman nousuveden kanssa.
Sinä aamuna kello 3.24 vesi saavutti korkeimman kohtansa: 4,55 metriä NAP:n yläpuolella. Suojavalleja ei ollut suunniteltu kestämään näin korkeita vesimassoja ja ensimmäiset vallit murtuivatkin jo ennen kuin vesi edes saavutti korkeimman kohtansa. Kaikkiaan 89 tulvavallia tuhoutui.
2.4 Meren musertava voima
Sinä yönä monet ihmiset heräsivät veden kauhistuttamina. Virtaava vesi ja raivoava myrsky romahduttivat taloja. Tilanteen vakavuus vaikutusalueella ei kuitenkaan vielä näkynyt ulospäin. Tilanne paheni kun nousuvesi saapui uudelleen myöhemmin iltapäivällä helmikuun ensimmäisenä päivänä. Tämä tulva vaati useimmat uhrit. Koska useimmat tulvavallit olivat tuhoutuneet jo aiemmin, vesi nousi poldereissa vielä aikaisempaakin korkeammalle. Monet talot, jotka olivat selviytyneet ensimmäisestä tulvasta tuhoutuivat toisen aikana. Monille apu tuli liian myöhään.
2.5 Apu
Tulvan peittämistä kulkuteistä johtuen vei kauan ennen kuin pelastusoperaatiot pystyttiin aloittamaan. Tilanteen koko vakavuus paljastui vasta maanantaina toinen helmikuuta. Katastrofialueen asukkaita evakuoitiin ja tarvikkeita ja hiekkasäkkejä pudotettiin lentokoneista. Laaja avustusohjelma käynnistyi sekä Alankomaissa että maan ulkopuolella.
2.6 Tuhoalueiden toipuminen
Ministeri Drees ilmoitti 4. helmikuuta 1953 toisessa kamarissa, että tulvavallien korjaamiselle myönnettäisiin korkein prioriteetti. Lisäksi hallitus käynnisti Delta-komission, jota johti Vesistöjen ja Julkisten Töiden Osaston pääjohtaja herra Maris. Samaan aikaan vapaaehtoiset avustajat ja patotyöntekijät työskentelivät kovasti sulkeakseen valleihin syntyneet reiät mahdollisimman tehokkaasti. Niissä paikoissa, joissa aukot olivat liian suuria, ne suljettiin käyttäen niin sanottuja caisson-elementtejä. Alue julistettiin virallisesti kuivaksi vuoden 1953 lopulla.
2.7 Seuraukset
Tulvan seuraukset olivat katastrofaaliset:
• 1835 ihmistä kuoli onnettomuuden seurauksena
• 200 000 nautaa hukkui
• 200 000 hehtaaria maata peittyi tulvivan veden alle
• 3 000 taloa ja 300 maatilaa tuhoutui
• 40 000 taloa ja 3 000 maatilaa vahingoittui
• 72 000 ihmistä evakuoitiin
• 91 km tulvavalleja vahingoittui vakavasti Zuid-Hollandissa aukkojen ollessa suurimmillaan 1 km mittaisia
• 10 km tulvavalleja vahingoittui vakavasti Noord-Brabantissa
• 38 km tulvavalleja vahingoittui vakavasti Zeelandissa aukkojen ollessa suurimmillaan 3,5 km mittaisia
